Terveys

Amerikancockerspanielilla, kuten muillakin roduilla, on tiettyjä tyypillisiä sairauksia. Jotkin ovat selvästi perinnöllisiä, joihinkin vaikuttaa perimän lisäksi muitakin tekijöitä ja toisia ei varsinaisesti pidetä perinnöllisinä mutta jonkinlainen sairastumisalttius saattaa olla sukurasite.

Amerikancockerspanieli kuuluu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma). Tulevan pentueen vanhemmilla on oltava virallinen silmätarkastuslausunto, joka ei saa astutushetkellä olla 12kk vanhempi. Jos jommaltakummalta vanhemmista löytyy HC tai PRA, pentuetta ei rekisteröidä.

Perinnölliset silmäsairaudet ovatkin yleisimpiä rodullamme esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista. Viime vuosina eniten on esiintynyt harmaakaihia (HC). Harmaakaihi ei aina ole perinnöllistä, ja perinnöllisenäkin se voi toisinaan ilmaantua vasta vanhemmalla iällä. Periytymismallia ei varmuudella tunneta. Tämän vuoksi HC:n vastustaminen on hankalaa, vaikka jalostukseen käytetäänkin vain terveitä koiria. Onneksi HC ei aina vaikuta koiran näkökykyyn. PRA eli etenevä verkkokalvorappeuma puolestaan on aina perinnöllinen, yhdellä geeniparilla väistyvästi periytyvä sairaus. Se johtaa lähes aina sokeuteen. Amerikancockereilla PRA ilmenee usein vasta iäkkäämpänä, joten on mahdollista, että sairaita koiria on enemmän kuin on diagnosoitu. Todettuja tapauksia on nykyisessä kannassamme vain yksittäisiä tapauksia.

Silmätarkastus kertoo tutkittavan koiran tilanteen vain tutkimushetkellä. Terveen paperi ei ole tae, että koira ei koskaan sairastu. Sen vuoksi olisi tärkeää tutkituttaa myös vanhenevia, yli 6-7-vuotiaita koiria. 

Amerikancockerspanieli on ainoa spanieli, jolla ei ole ns. lonkkakuvauspakkoa. Varsinkin jalostuskoirien tutkiminen on kuitenkin suositeltavaa, sillä kuvaustulosten perusteella rodun lonkkatilanne on suurinpiirtein sama kuin cockereilla. Lonkkien, kuten muidenkin nivelten kehitykseen vaikuttaa perimän lisäksi myös kasvuajan liikunta ja ruokinta. Monet tutkituttavat myös koiriensa polvet polvilumpion sijoiltaanmenon varalta. Tutkimustulosten perusteella vaikeampiasteisia ongelmia esiintyy varsin harvoin.

Edellä mainittujen, ns. perinnöllisten sairauksien lisäksi useimmilla puhdasrotuisilla koirilla on rasitteenaan tiettyjä sairauksia, joita niillä esiintyy keskivertokoiraa enemmän. Amerikancockerilla tällaisia ovat mm:

Lista saattaa rotuun tutustuvan mielestä olla veret seisauttava ja pelottava, mutta totuus ei ole aivan se miltä ensiksi näyttää. Nämä sairaudet ovat varsin harvinaisia. Karu tosiasia koiranjalostuksessa kuitenkin on, että on terveempiä ja sairaampia rotuja, mutta ei täysin tervettä. Jos siltä näyttää, kyse on usein tiedon puutteesta.

Itse olen omassa määrältään vähäisessä kasvatustyössäni pyrkinyt olemaan rehellinen itselleni ja muille. Olen jalostusvalintoja tehdessäni yrittänyt toimia niin, että olen voinut katsoa pennunostajaa silmiin ja suositella pentulaatikkoni asukkia hänelle elämänkumppaniksi seuraavaksi 10-15 vuodeksi. Olen oppinut nöyräksi luonnon edessä - yllätyksiä tulee.  Arvostan kuitenkin tietoa, otan mieluummin tietoisen riskin kuin pistän pääni pensaaseeen (minulla ei ole koskaan ollut onnea arpajaisissa!). Tämä on merkinnyt sitä, että moni pentue on jäänyt teettämättä, moni narttu astuttamatta, monta kertaa suunnitelmat ovat muuttuneet ja unelmat kariutuneet.

Edelleen kuitenkin silmissäni siintää kuva kauniista, terveestä ja alituiseen (pitkää) häntäänsä heiluttavasta pienestä koirasta, joten mitäpä muuta kuin "eteenpäin, sanoi mummo lumessa".

Etusivulle